грунт

Venäjä

Substantiivi

гру́нт m.

1. maa, maapohja, maaperä
2. pohjamaali, pohjustus

Taivutus

eloton	yksikkö	monikko
nominatiivi	гру́нт	гру́нты
genetiivi	гру́нта	гру́нтов
datiivi	гру́нту	гру́нтам
akkusatiivi	гру́нт	гру́нты
instrumentaali	гру́нтом	гру́нтами
prepositionaali	гру́нте	гру́нтах

Olemassa myös variantti jossa paino siirtyy monikossa päätteelle.

Etymologia

• hollannin grund

Liittyvät sanat

• почва, земля