отпор
Venäjä muokkaa
Substantiivi muokkaa
отпо́р m.
- vastaisku
- дать отпор зади́ре – antaa takaisin kiusaajalle
- дать отпор врагу – antaa viholliselle vastaisku, tehdä vastarintaa
- vastarinta; vastustus
- Нападающие встретили сильный отпор. – Hyökkääjät kohtasivat voimakasta vastarintaa.
- интеллигент встретил отпор среди рабочих – älymystön edustaja kohtasi työläisten keskuudessa vastarintaa (Lenin)
Taivutus muokkaa
| eloton | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| nominatiivi | отпо́р | отпо́ры |
| genetiivi | отпо́ра | отпо́ров |
| datiivi | отпо́ру | отпо́рам |
| akkusatiivi | отпо́р | отпо́ры |
| instrumentaali | отпо́ром | отпо́рами |
| prepositionaali | отпо́ре | отпо́рах |