сын

Venäjä

Substantiivi

сы́н m. (monikko сыновья) [sɨn]

1. poika (jonkun oma lapsi)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	сы́н	сыновья́ (runollinen) сыны́
genetiivi	сы́на	сынове́й (runollinen) сыно́в
datiivi	сы́ну	сыновья́м (runollinen) сына́м
akkusatiivi	сы́на	сынове́й (runollinen) сыно́в
instrumentaali	сы́ном	сыновья́ми (runollinen) сына́ми
prepositionaali	сы́не	сыновья́х (runollinen) сына́х
vokatiivi	сы́не	–