Saksa muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi das Ereignis die Ereignisse
akkusatiivi das Ereignis die Ereignisse
datiivi dem Ereignis den Ereignissen
genetiivi des Ereignisses der Ereignisse
18

Ereignis n. (monikko Ereignisse)

  1. tapahtuma (jonkin asian tapahtuminen)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ɛɐ̯ˈʔaɪ̯ɡnɪs/
  • tavutus: Er‧eig‧nis

Etymologia muokkaa

verbin ereignen vartalosta ereign- ja suffiksista -nis

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa