Ihanainen
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Ihanainen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Ihanainen | Ihanaiset |
| genetiivi | Ihanaisen | Ihanaisten Ihanaisien |
| partitiivi | Ihanaista | Ihanaisia |
| akkusatiivi | Ihanainen; Ihanaisen |
Ihanaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Ihanaisessa | Ihanaisissa |
| elatiivi | Ihanaisesta | Ihanaisista |
| illatiivi | Ihanaiseen | Ihanaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Ihanaisella | Ihanaisilla |
| ablatiivi | Ihanaiselta | Ihanaisilta |
| allatiivi | Ihanaiselle | Ihanaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Ihanaisena (Ihanaisna) |
Ihanaisina |
| translatiivi | Ihanaiseksi | Ihanaisiksi |
| abessiivi | Ihanaisetta | Ihanaisitta |
| instruktiivi | – | Ihanaisin |
| komitatiivi | – | Ihanaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Ihanaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Ihanais- | |
Etymologia muokkaa
Perustuu muinaissuomalaiseen Iha-aineksen sisältävään henkilönnimeen, kuten esim. Iha, Ihas, Ihana, Ihamieli, Ihalempi...[1]
Lähteet muokkaa
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (135 nimenhaltijaa.)
Viitteet muokkaa
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusana Ihalainen.