Katso myös: into
Wikipedia
Katso artikkeli Into (nimi) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Erisnimi muokkaa

Into (1)

  1. miehen etunimi
  2. suomalainen sukunimi

Taivutus muokkaa

Taipuu eri tavalla kuin sana into.[1]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Into Intot
genetiivi Inton Intojen
partitiivi Intoa Intoja
akkusatiivi Into;
Inton
Intot
sisäpaikallissijat
inessiivi Intossa Intoissa
elatiivi Intosta Intoista
illatiivi Intoon Intoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Intolla Intoilla
ablatiivi Intolta Intoilta
allatiivi Intolle Intoille
muut sijamuodot
essiivi Intona Intoina
translatiivi Intoksi Intoiksi
abessiivi Intotta Intoitta
instruktiivi Intoin
komitatiivi Intoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Into-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Etunimi otettiin käyttöön 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta se saattaa alkuaan olla muinaissuomalainen kastenimi, joka esiintyisi esim. vuodelta 1442 tunnetussa talonnimessä Intola.[2]

Viitteet muokkaa

  1. Suku- ja etunimien taivutuksesta. Ohjeita ja suosituksia. Kotimaisten kielten keskus. 2011. (viitattu 14.3.2013)
  2. Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9. Hakusana Into.