Jantunen
Suomi muokkaa
Erisnimi muokkaa
Jantunen (38)
- suomalainen sukunimi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | Jantunen | Jantuset |
| genetiivi | Jantusen | Jantusten Jantusien |
| partitiivi | Jantusta | Jantusia |
| akkusatiivi | Jantunen; Jantusen |
Jantuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | Jantusessa | Jantusissa |
| elatiivi | Jantusesta | Jantusista |
| illatiivi | Jantuseen | Jantusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | Jantusella | Jantusilla |
| ablatiivi | Jantuselta | Jantusilta |
| allatiivi | Jantuselle | Jantusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | Jantusena (Jantusna) |
Jantusina |
| translatiivi | Jantuseksi | Jantusiksi |
| abessiivi | Jantusetta | Jantusitta |
| instruktiivi | – | Jantusin |
| komitatiivi | – | Jantusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | Jantuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
Jantus- | |
Etymologia muokkaa
nimen alkuosa on hävinnyt Johannes-nimen muunnos[1]
Lähteet muokkaa
- Esko Kirjalainen. Väestötietojärjestelmän suomalaisten nimiaineistot. Sukunimitilasto 4.9.2017. Väestörekisterikeskus. (1 797 nimenhaltijaa.)
Viitteet muokkaa
- ↑ Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala: Sukunimet. Uudistettu laitos. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-14936-9.