Liite:Arabian kielen kielioppi
Kirjoittaminen
muokkaaArabiaa kirjoitetaa arabialaisilla aakkosilla, joita kirjoitetaan ja luetaan oikealta vasemmalle. Normaalissa tekstissä lyhyitä vokaaleja ei merkitä ollenkaan, joten aakkoset ovat kaikki konsonantteja أ-kirjainta lukuunottamatta. Aakkoston ulkopuolelle kuuluvat vokaalit a, u ja i. A merkitään nousevana aksenttiviivan näköisesti edeltävän konsonantin päälle, u oikealle nojaavan yhdeksikön näköisesti edeltävän konsonantin päälle ja i nousevan aksenttiviivan näköisesti edeltävän konsonantin alle. Vastaavasti jos sanansisäistä konsonanttia ei seuraa vokaali, vokaalin puuttuminen voidaan merkitä nollan näköisellä merkillä konsonantin päälle.
/ɑ/, /æ/ | /u/ | /ɪ/ | – | |
---|---|---|---|---|
ب (b) | بَ | بُ | بِ | بْ |
ت (t) | تَ | تُ | تِ | تْ |
ث (ṯ) | ثَ | ثُ | ثِ | ثْ |
ج (ğ) | جَ | جُ | جِ | جْ |
ح (ḥ) | حَ | حُ | حِ | حْ |
خ (ḫ) | خَ | خُ | خِ | خْ |
د (d) | دَ | دُ | دِ | دْ |
ذ (ḏ, ð) | ذَ | ذُ | ذِ | ذْ |
ر (r) | رَ | رُ | رِ | رْ |
ز (z) | زَ | زُ | زِ | زْ |
س (s) | سَ | سُ | سِ | سْ |
ش (š) | شَ | شُ | شِ | شْ |
ص (ṣ) | صَ | صُ | صِ | صْ |
ض (ḍ) | ضَ | ضُ | ضِ | ضْ |
ط (ṭ) | طَ | طُ | طِ | طْ |
ظ (ẓ) | ظَ | ظُ | ظِ | ظْ |
ع (ʿ) | عَ | عُ | عِ | عْ |
غ (ġ) | غَ | غُ | غِ | غْ |
ف (f) | فَ | فُ | فِ | فْ |
ق (q) | قَ | قُ | قِ | قْ |
ك (k) | كَ | كُ | كِ | كْ |
ل (l) | لَ | لُ | لِ | لْ |
م (m) | مَ | مُ | مِ | مْ |
ن (n) | نَ | نٌ | نِ | نْ |
ه (h) | هَ | هُ | هِ | هْ |
و (w) | وَ | وُ | وِ | وْ |
ي (j) | يَ | يُ | يِ | يْ |
Sanaluokat
muokkaaSubstantiivit
muokkaaAdjektiivit
muokkaaPronominit
muokkaaNumeraalit
muokkaaVerbit
muokkaa- Arabian kielessä verbit rakentuvat kolmen juurikonsonantin varaan. Lisäksi juurikonsonanteista muodostetaan niitä seuraavien vokaalien pituutta muuttamalla ja niihin etuliitteitä lisäämällä johdosverbejä, joita kutsutaan verbien muodoiksi, jotka seuraavat tarkkaan tiettyjä taivutuskaavoja ja suhteellisen tarkkaan tiettyjä merkityksenmuutoskaavoja.
1. verbimuoto
muokkaaEnsimmäinen muoto ilmaisee juurikonsonanttien perusmerkityksen. Muoto koostuu juurikonsonanteista ja niiden jälkeen tulevista lyhyistä vokaaleista. Ensimmäinen ja viimeinen vokaali on perfektissä aina a, keskimmäinen voi olla a, u tai i. Imperfekti muodostuu etuliitteestä ya-, ensimmäisestä konsonantista, toisesta konsonantista, vokaalista a, u tai i ja persoonapäätteestä.
- esim. شَرِبَ (šariba, 'juoda') - ind. perf. y. 3. p. mask. → يَشْرَبُ (yašrabu) - ind. imperf. y. 3. p. mask.
- esim. كَتَبَ (kataba, 'kirjoittaa') - ind. perf. y. 3. p. mask. → يَكْتُبُ (yaktubu) - ind. imperf. y. 3. p. mask.
- esim. غَسَلَ (ġasala, 'pestä') - ind. perf. y. 3. p. mask. → يَغْسِلُ (yaġsilu) - ind. imperf. y. 3. p. mask.
2. verbimuoto
muokkaaToinen muoto ilmaisee ensimmäisen muodon merkityksen, mutta intensiivisenä, kausatiivisena ("saada tekemään") tai totuutena. Muoto on muuten samanlainen kuin ensimmäinen, mutta keskimmäinen konsonantti kahdentuu ja keskimmäinen vokaali on aina a, ja muoto noudattaa kaikissa tapauksissa imperfektissä seuraavaa kaavaa:
- imperfekti muodostuu etuliitteestä yu-, ensimmäisestä konsonantista, a-vokaalista, kahdentuvasta toisesta konsonantista, vokaalista i, kolmannesta konsonantista ja persoonapäätteestä
3. verbimuoto
muokkaaKolmas muoto ilmaisee ensimmäisen muodon merkityksen, mutta niin että tekijä pyrkii siihen. Se, mikä olisi kolmatta muotoa vastaavan ensimmäisen muodon epäsuora objekti, on kolmannen muodon suora objekti. Muoto on muuten samanlainen kuin ensimmäinen, mutta ensimmäinen lyhyt a-vokaali muuttuu pitkäksi, ja muoto noudattaa kaikissa tapauksissa imperfektissä seuraavaa kaavaa:
- imperfekti muodostuu etuliitteestä yu-, ensimmäisestä konsonantista, pitkästä a-vokaalista, toisesta konsonantista, vokaalista i, kolmannesta konsonantista ja persoonapäätteestä