Liite:Venäjän translitteraatio

Translitteraatio (siirtokirjoitus) on tekstin siirtämistä kirjaimistosta toiseen merkki merkiltä. Suomenkielisessä tekstissä translitteraatiota käytetään yleensä kun halutaan kirjoittaa henkilön- tai paikannimi latinalaisin kirjaimin. Tämä artikkeli käsittelee venäjän kielen translitteraatiota.

Translitteraatio А
А Б В Г Д Е Ё Ж З

И

Й К Л М Н О П Р С Т У Ф Х Ц Ч Ш

Щ

Ъ Ы Ь Э Ю Я
а б в г д е ё ж з

и

й к л м н о п р с т у ф х ц ч ш

щ

ъ ы ь э ю я
a b v g d

e

ë ž z

i

j k l m n o p r s t u f h

c

č š ŝ (vanhentunut šč) y

è

û (ju) â (ja)
a b v g d

e

ë ž z

i

j k l m n o p r s t u f h

c

č š šč y

è

ju ja
a b v g d e (je) jo (o) ž z i i (j) k l m n o p r s t u f h ts š štš y e ju ja
  • 1. rivi: Iso kyrillinen kirjain
  • 2. rivi: Pieni kyrillinen kirjain
  • 3. rivi: Kansainvälisen standardin (ISO 9) mukainen translitteraatio
  • 4. rivi: GOST 1983
  • 5. rivi: Suomalainen versio kansainvälisestä standardista (SFS 4900)

Suomalainen versio standardista eroaa kansainvälisestä vain niin, että siinä käytetään suomelle ominaisempia kirjaimia korvaamaan äänteitä, joille ei ole yksiselitteistä vastinetta latinalaisessa aakkostossa.

Suomalaiset y, ä ja ö kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla ю, я ja ё. Translitteraatio kyrillisille aakkostolle seuraa sanan ääntämisasua, joten Missourin osavaltio on venäläisittäin Миссури, eikä Миссоури.

Translitteraatio ei kuitenkaan vastaa venäjän sanojen ääntämistä, sillä ääntäminen muuttuu painon asemasta riippuen ja siinä on joitakin epäsäännöllisyyksiä ja historiallisia muutoksia.

Siirtokirjoitusjärjestelmiä

muokkaa

SFS 4900

muokkaa

Suomessa käytetään yleensä standardin SFS 4900. Kyrillisten kirjainten translitterointi. 1998. mukaista translitteraatiota.[1]

Kansainvälinen standardi, jossa jokaiselle kyrilliselle kirjaimelle on yksiselitteinen vastine. Tapaa käytetään tieteellisissä teksteissä ja tieteellisten kirjastojen luetteloissa.

GOST 1983

muokkaa

GOST 1983 (GOST 16876-71) -järjestelmä on YK:n suositus venäjän kielisten maantieteellisten nimien romaanistamiseen sen ohjelmassa, jonka tavoitteena on luoda jokaiselle maantieteelliselle nimelle vain yksi mahdollinen latinalaistus.[2]

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Suhuäänteiden š ja ž merkintä vierasnimissä (viitattu 14.1.2013). Suomen kielen lautakunta. 2005
  2. Report on the Current Status of United Nations Romanization Systems for Geographical Names, Version 2.2: Russian (englanniksi, viitattu 13.1.2013). Group of Experts on Geographical Names. 2003