Katso myös: rinne

Suomi muokkaa

Erisnimi muokkaa

Rinne (48-J)

  1. suomalainen sukunimi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrin.ne/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi Rinne Rinteet
genetiivi Rinteen Rinteiden
Rinteitten
partitiivi Rinnettä Rinteitä
akkusatiivi Rinne;
Rinteen
Rinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi Rinteessä Rinteissä
elatiivi Rinteestä Rinteistä
illatiivi Rinteeseen Rinteisiin
Rinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi Rinteellä Rinteillä
ablatiivi Rinteeltä Rinteiltä
allatiivi Rinteelle Rinteille
muut sijamuodot
essiivi Rinteenä Rinteinä
translatiivi Rinteeksi Rinteiksi
abessiivi Rinteettä Rinteittä
instruktiivi Rintein
komitatiivi Rinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo Rintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
Rinnet-

Saksa muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi die Rinne die Rinnen
akkusatiivi die Rinne die Rinnen
datiivi der Rinne den Rinnen
genetiivi der Rinne der Rinnen
25

Rinne f. (monikko Rinnen)

  1. uurre, ura, kouru, vako
  2. räystäskouru

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈʀɪnə], mon. [ˈʀɪnən]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa