Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

äänielin

  1. (anatomia, fysiologia) vain selkärankaisilla ja niveljalkaisilla esiintyvä elin, jolla muodostetaan ääniä. Ihmisen äänielin on kurkunpää siellä sijaisevine tärkeine ääntöelimineen.
    Pään ontelot, rintaontelo, kieli ja huulet tukevat äänielintä ääntä muodostettaessa.
    Yleensä nisäkkäiden äänielimet ovat periaatteeltaan samantapaiset kuin ihmisen ääntöelimet. Muilla selkärankaisilla tavallinen äänen syntypaikka on kurkunpää ja siihen liittyvät resonaattorina toimivat rakenteet kuten henkitorvi.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈæːniˌelin/
  • tavutus: ää‧ni‧e‧lin

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista ääni ja elin

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa