ääntö
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- puheäänen synnyttäminen ääntöelinten avulla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈæːnt̪ø/
- tavutus: ään‧tö
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ääntö | äännöt |
genetiivi | äännön | ääntöjen |
partitiivi | ääntöä | ääntöjä |
akkusatiivi | ääntö; äännön |
äännöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | äännössä | äännöissä |
elatiivi | äännöstä | äännöistä |
illatiivi | ääntöön | ääntöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | äännöllä | äännöillä |
ablatiivi | äännöltä | äännöiltä |
allatiivi | äännölle | äännöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ääntönä | ääntöinä |
translatiivi | äännöksi | äännöiksi |
abessiivi | äännöttä | äännöittä |
instruktiivi | – | äännöin |
komitatiivi | – | ääntöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | äännö- | |
vahva vartalo | ääntö- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. puheäänen synnyttäminen ääntöelinten avulla
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
puheääntö, ääntöelimet, ääntöfysiologia, ääntöoppi
Aiheesta muualla muokkaa
- ääntö Kielitoimiston sanakirjassa