Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

älykkyys (40)

  1. yleinen kognitiivinen kyky, joka sisältää eri osa-alueita, kuten muiden muassa oppimiskyky ja ongelmanratkaisukyky

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈælykːyːs/
  • tavutus: ä‧lyk‧kyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi älykkyys älykkyydet
genetiivi älykkyyden älykkyyksien
partitiivi älykkyyttä älykkyyksiä
akkusatiivi älykkyys;
älykkyyden
älykkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi älykkyydessä älykkyyksissä
elatiivi älykkyydestä älykkyyksistä
illatiivi älykkyyteen älykkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi älykkyydellä älykkyyksillä
ablatiivi älykkyydeltä älykkyyksiltä
allatiivi älykkyydelle älykkyyksille
muut sijamuodot
essiivi älykkyytenä älykkyyksinä
translatiivi älykkyydeksi älykkyyksiksi
abessiivi älykkyydettä älykkyyksittä
instruktiivi älykkyyksin
komitatiivi älykkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo älykkyyde-
vahva vartalo älykkyyte-
konsonantti-
vartalo
älykkyyt-

Huomautukset muokkaa

  • Älykkyyden määritelmästä ei ole yksimielisyyttä.

Etymologia muokkaa

älykäs + -yys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

älykkyysikä, älykkyysosamäärä, älykkyystesti

Aiheesta muualla muokkaa