Katso myös: OS, Os, os, os., o.s., -ös,

Suomi muokkaa

Suffiksi muokkaa

-os (39) (etuvokaalinen muoto -ös)

  1. tekee verbistä substantiivin; tyypillisesti teon, teon tuloksen tai kohteen nimiä
    ostaa → ostos
    ajaa → ajos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi -os -okset
genetiivi -oksen -osten
-oksien
partitiivi -osta -oksia
akkusatiivi -os;
-oksen
-okset
sisäpaikallissijat
inessiivi -oksessa -oksissa
elatiivi -oksesta -oksista
illatiivi -okseen -oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi -oksella -oksilla
ablatiivi -okselta -oksilta
allatiivi -okselle -oksille
muut sijamuodot
essiivi -oksena -oksina
translatiivi -okseksi -oksiksi
abessiivi -oksetta -oksitta
instruktiivi -oksin
komitatiivi -oksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -okse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-os-

Etymologia muokkaa

-o + -s tai mahdollisesti kyseessä on deverbiaalisten -o/-ö-sanojen -s-johdos[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Esperanto muokkaa

Suffiksi muokkaa

-os

  1. verbin futuurin pääte

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 218. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.