Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aakkosto (2)

  1. (kielitiede) jonkin kielen aakkosten muodostama kokonaisuus, aakkoset
  2. jonkin merkintäjärjestelmän sisältämien koodien kokonaisuus
    Predikaattilogiikan aakkoston symboleista yksilövakiot ja predikaattisymbolit ovat ei-loogisia.
    Aakkoston L identiteettiaksioomien joukko jolloin T.
  3. formaaleissa kielissä epätyhjä joukko symboleja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑːkːost̪o/
  • tavutus: aak‧kos‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aakkosto aakkostot
genetiivi aakkoston aakkostojen
aakkostoiden
aakkostoitten
partitiivi aakkostoa aakkostoita
aakkostoja
akkusatiivi aakkosto;
aakkoston
aakkostot
sisäpaikallissijat
inessiivi aakkostossa aakkostoissa
elatiivi aakkostosta aakkostoista
illatiivi aakkostoon aakkostoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aakkostolla aakkostoilla
ablatiivi aakkostolta aakkostoilta
allatiivi aakkostolle aakkostoille
muut sijamuodot
essiivi aakkostona aakkostoina
translatiivi aakkostoksi aakkostoiksi
abessiivi aakkostotta aakkostoitta
instruktiivi aakkostoin
komitatiivi aakkostoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aakkosto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa