aallota (75-I) (taivutus)
- tehdä (voimakasta) aaltoliikettä
- maa aaltoaa ja huojuu, maa aaltoaa ja sortuu -- Raam., Jes./24.19
- IPA: /ˈɑːlːot̪ɑˣ/
- tavutus: aal‧lo‧ta
sanan aalto vartalosta aallo- ja suffiksista -ta
Liittyvät sanat
muokkaa
Aiheesta muualla
muokkaa
- aallota Kielitoimiston sanakirjassa
aallota
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aallottaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aallottaa
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aallottaa