aarnikotka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aarnikotka (10)
- (mytologia) taruolento, jolla on leijonan ruumis, kotkan pää ja etujalat sekä kohollaan oleva siipi (joskus siivet) ja päässä korvat
- (heraldiikka) edellistä kuvaava heraldinen symboli
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑːrniˌkot̪kɑ/
- tavutus: aar‧ni‧kot‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aarnikotka | aarnikotkat |
| genetiivi | aarnikotkan | aarnikotkien (aarnikotkain) |
| partitiivi | aarnikotkaa | aarnikotkia |
| akkusatiivi | aarnikotka; aarnikotkan |
aarnikotkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aarnikotkassa | aarnikotkissa |
| elatiivi | aarnikotkasta | aarnikotkista |
| illatiivi | aarnikotkaan | aarnikotkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aarnikotkalla | aarnikotkilla |
| ablatiivi | aarnikotkalta | aarnikotkilta |
| allatiivi | aarnikotkalle | aarnikotkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aarnikotkana | aarnikotkina |
| translatiivi | aarnikotkaksi | aarnikotkiksi |
| abessiivi | aarnikotkatta | aarnikotkitta |
| instruktiivi | – | aarnikotkin |
| komitatiivi | – | aarnikotkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aarnikotka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat, leijonan takapää
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (taruolento) griippi, vaakalintu
Aiheesta muualla muokkaa
- aarnikotka Kielitoimiston sanakirjassa