Katso myös: Aava

Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

aava (9) (komparatiivi aavempi, superlatiivi aavin) (taivutus [luo])

  1. sellainen, joka on avoin, laaja, avara
    aava meri

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑːʋɑ/
  • tavutus: aa‧va

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

aavameri

Aiheesta muualla muokkaa

  • aava Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

aava (9)

  1. laaja aukea ja tasainen maasto
  2. merenselkä, ulappa, meren aava

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aava aavat
genetiivi aavan aavojen
(aavain)
partitiivi aavaa aavoja
akkusatiivi aava;
aavan
aavat
sisäpaikallissijat
inessiivi aavassa aavoissa
elatiivi aavasta aavoista
illatiivi aavaan aavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavalla aavoilla
ablatiivi aavalta aavoilta
allatiivi aavalle aavoille
muut sijamuodot
essiivi aavana aavoina
translatiivi aavaksi aavoiksi
abessiivi aavatta aavoitta
instruktiivi aavoin
komitatiivi aavoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Sana voi juontua mm. avata-sanassa esiintyvästä ava-vartalosta tai sitten se kuuluu saamelaisperäisen aapa-sanan yhteyteen. Siihen voi olla myös sekoittunut aineksia molemmilta tahoilta.[1]

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • aava Kielitoimiston sanakirjassa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aava.