aggressio
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
aggressio (3) [agg·res·si·o]
- (psykologia) haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä, hyökkäävyytenä, äärimmäisenä kilpailullisuutena, hyökkäysten aloittamisena tai tapana tai käytäntönä ryhtyä helposti hyökkäyksiin sekä eri muotoisena vihamielisenä tai tuhoavana käyttäytymisenä tai toimintana hyvin erilaisissa muodoissaan esiintyvä osa ihmisen käyttäytymistä
- provosoimaton hyökkäys
- Neuvostoliiton aggressio Suomea kohtaan sai paljon huomiota Länsi-Euroopassa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑggresˌsio/ tai /ˈɑgresˌsio/
- tavutus: agg‧res‧si‧o / ag‧res‧si‧o
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aggressio | aggressiot |
| genetiivi | aggression | aggressioiden aggressioitten |
| partitiivi | aggressiota | aggressioita |
| akkusatiivi | aggressio; aggression |
aggressiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aggressiossa | aggressioissa |
| elatiivi | aggressiosta | aggressioista |
| illatiivi | aggressioon | aggressioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aggressiolla | aggressioilla |
| ablatiivi | aggressiolta | aggressioilta |
| allatiivi | aggressiolle | aggressioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aggressiona | aggressioina |
| translatiivi | aggressioksi | aggressioiksi |
| abessiivi | aggressiotta | aggressioitta |
| instruktiivi | – | aggressioin |
| komitatiivi | – | aggressioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aggressio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. osa ihmisen käyttäytymistä
|
|