altto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (musiikki) kuorossa toiseksi korkein ääniala tyypillisessä sopraano-altto-tenori-basso -osituksessa; sopraanoa matalampi ääni, jota laulavat matalaääniset naiset, pojat ja korkeaääniset miehet tai falsettilaulajat
- (musiikki) eri soitinryhmissä äänialaltaan toiseksi korkein soitin
- alttoviulu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑlt̪ːo/
- tavutus: alt‧to
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | altto | altot |
genetiivi | alton | alttojen |
partitiivi | alttoa | alttoja |
akkusatiivi | altto; alton |
altot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | altossa | altoissa |
elatiivi | altosta | altoista |
illatiivi | alttoon | alttoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | altolla | altoilla |
ablatiivi | altolta | altoilta |
allatiivi | altolle | altoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | alttona | alttoina |
translatiivi | altoksi | altoiksi |
abessiivi | altotta | altoitta |
instruktiivi | – | altoin |
komitatiivi | – | alttoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | alto- | |
vahva vartalo | altto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Huomautukset muokkaa
altto ei ole oopperassa käytettävä termi
Etymologia muokkaa
latinan kielen altus (korkea); korkea suhteessa matalampaan tenoriääneen
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
alttoavain, alttohuilu, alttoklarinetti, alttolaulajatar, alttonokkahuilu, alttosaksofoni, alttotorvi, alttoviulu, alttoääni, kontra-altto, poika-altto
Aiheesta muualla muokkaa
- altto Kielitoimiston sanakirjassa