Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

anoppi (5-B)

  1. puolison äiti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑnopːi/
  • tavutus: a‧nop‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anoppi anopit
genetiivi anopin anoppien
(anoppein)
partitiivi anoppia anoppeja
akkusatiivi anoppi;
anopin
anopit
sisäpaikallissijat
inessiivi anopissa anopeissa
elatiivi anopista anopeista
illatiivi anoppiin anoppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anopilla anopeilla
ablatiivi anopilta anopeilta
allatiivi anopille anopeille
muut sijamuodot
essiivi anoppina anoppeina
translatiivi anopiksi anopeiksi
abessiivi anopitta anopeitta
instruktiivi anopein
komitatiivi anoppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo anopi-
vahva vartalo anoppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

kantauralin inajppi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

appi, käly, lanko, lapsi, mies, puoliso, vaimo, vävy, äiti

Yhdyssanat muokkaa

anopinkieli, anoppimuori

Idiomit muokkaa

  • Hauskaa kuin anopin hautajaisissa.

Aiheesta muualla muokkaa

  • anoppi Kielitoimiston sanakirjassa
  • anoppi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa