asuttaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
asuttaja (10)
- jotakin paikkaa asuttava henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑsut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: a‧sut‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | asuttaja | asuttajat |
genetiivi | asuttajan | asuttajien (asuttajain) |
partitiivi | asuttajaa | asuttajia |
akkusatiivi | asuttaja; asuttajan |
asuttajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | asuttajassa | asuttajissa |
elatiivi | asuttajasta | asuttajista |
illatiivi | asuttajaan | asuttajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | asuttajalla | asuttajilla |
ablatiivi | asuttajalta | asuttajilta |
allatiivi | asuttajalle | asuttajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | asuttajana | asuttajina |
translatiivi | asuttajaksi | asuttajiksi |
abessiivi | asuttajatta | asuttajitta |
instruktiivi | – | asuttajin |
komitatiivi | – | asuttajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | asuttaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- asuttaja Kielitoimiston sanakirjassa