aukea
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
aukea (15)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑu̯keɑˣ/
- tavutus: au‧ke‧a
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
- aukio
- Kaadetut ja kasketut aukeat jättivät jälkeensä aukioita, joita kutsutaan ahoiksi.
- aava, ulappa
- Meren aukealla tuuli pullistaa purjeita.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aukea | aukeat |
| genetiivi | aukean | aukeiden aukeitten (aukeain) |
| partitiivi | aukeaa aukeata |
aukeita |
| akkusatiivi | aukea; aukean |
aukeat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aukeassa | aukeissa |
| elatiivi | aukeasta | aukeista |
| illatiivi | aukeaan | aukeisiin aukeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aukealla | aukeilla |
| ablatiivi | aukealta | aukeilta |
| allatiivi | aukealle | aukeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aukeana | aukeina |
| translatiivi | aukeaksi | aukeiksi |
| abessiivi | aukeatta | aukeitta |
| instruktiivi | – | aukein |
| komitatiivi | – | aukeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aukea- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Verbi muokkaa
aukea
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä aueta
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä aueta
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä aueta
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 15