Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

aukio (3)

  1. avoin paikka maastossa; taajamassa torimainen avoin paikka, avokortteli tai vastaava
    Metsäaukio.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯kio/, [ˈɑ̝uk̟io̞]
  • tavutus: au‧ki‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aukio aukiot
genetiivi aukion aukioiden
aukioitten
partitiivi aukiota aukioita
akkusatiivi aukio;
aukion
aukiot
sisäpaikallissijat
inessiivi aukiossa aukioissa
elatiivi aukiosta aukioista
illatiivi aukioon aukioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi aukiolla aukioilla
ablatiivi aukiolta aukioilta
allatiivi aukiolle aukioille
muut sijamuodot
essiivi aukiona aukioina
translatiivi aukioksi aukioiksi
abessiivi aukiotta aukioitta
instruktiivi aukioin
komitatiivi aukioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aukio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

asema-aukio, aukiokammo, hakkuuaukio, metsäaukio, peltoaukio, puistoaukio, toriaukio

Aiheesta muualla muokkaa

  • aukio Kielitoimiston sanakirjassa