Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

autoilija (12)[1]

  1. henkilö, joka autoilee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑu̯t̪oi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: au‧toi‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi autoilija autoilijat
genetiivi autoilijan autoilijoiden
autoilijoitten
(autoilijain)
partitiivi autoilijaa autoilijoita
akkusatiivi autoilija;
autoilijan
autoilijat
sisäpaikallissijat
inessiivi autoilijassa autoilijoissa
elatiivi autoilijasta autoilijoista
illatiivi autoilijaan autoilijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi autoilijalla autoilijoilla
ablatiivi autoilijalta autoilijoilta
allatiivi autoilijalle autoilijoille
muut sijamuodot
essiivi autoilijana autoilijoina
translatiivi autoilijaksi autoilijoiksi
abessiivi autoilijatta autoilijoitta
instruktiivi autoilijoin
komitatiivi autoilijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo autoilija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12