Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

bluffi (5)

  1. pokeripelissä heikon käden väittäminen vahvaksi kädeksi
  2. (arkikieltä) hämäys, harhautus
    Seuraavana vuonna syttynyttä talvisotaa nimitti J. K. Paasikivi tunnetusti ”Erkon sodaksi” Eljas Erkon pidettyä Neuvostoliiton aluevaatimuksia pelkkänä bluffina ja osoitettua tinkimättömyyttä vuoden 1939 neuvotteluissa. (Jukka Hankamäki, Totuus kiihottaa)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈblufːi/, [ˈblʷufːi]
  • tavutus: bluf‧fi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi bluffi bluffit
genetiivi bluffin bluffien
(bluffein)
partitiivi bluffia bluffeja
akkusatiivi bluffi;
bluffin
bluffit
sisäpaikallissijat
inessiivi bluffissa bluffeissa
elatiivi bluffista bluffeista
illatiivi bluffiin bluffeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi bluffilla bluffeilla
ablatiivi bluffilta bluffeilta
allatiivi bluffille bluffeille
muut sijamuodot
essiivi bluffina bluffeina
translatiivi bluffiksi bluffeiksi
abessiivi bluffitta bluffeitta
instruktiivi bluffein
komitatiivi bluffeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo bluffi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • bluffi Kielitoimiston sanakirjassa