despootti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
despootti (5-C) (monikko despootit)
- hirmuvaltias, itsevaltias
- (historia) Bysantin valtakunnan kruununperijän arvonimi, myöhemmin eräiden vasallivaltioiden hallitsijoille annettu arvonimi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈdespoːt̪ːi/
- tavutus: des‧poot‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | despootti | despootit |
| genetiivi | despootin | despoottien (despoottein) |
| partitiivi | despoottia | despootteja |
| akkusatiivi | despootti; despootin |
despootit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | despootissa | despooteissa |
| elatiivi | despootista | despooteista |
| illatiivi | despoottiin | despootteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | despootilla | despooteilla |
| ablatiivi | despootilta | despooteilta |
| allatiivi | despootille | despooteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | despoottina | despootteina |
| translatiivi | despootiksi | despooteiksi |
| abessiivi | despootitta | despooteitta |
| instruktiivi | – | despootein |
| komitatiivi | – | despootteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | despooti- | |
| vahva vartalo | despootti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- muinaiskreikan δεσπότης (despótēs), "herra" << indoeurooppalainen *déms pótis, "talon isäntä"
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- despootti Kielitoimiston sanakirjassa