edistys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
edistys (39)
- ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen
- (politiikka) haluttuun tai oikeaksi tulkittuun suuntaan vievä uudistusmielisyys, progressiivisuus (useissa eri konteksteissa)
- Edistys on usein uudistusten pontimena.
- Kaikki kehitys ei ole edistystä. (Jussi Halla-aho, AlfaTV:n haastattelu)
- Neuvostoliitto pyrki omimaan yhteiskunnallisen edistyksen käsitteen propagandassaan.
- Yhdysvaltain demokraattinen puolue pyrkii edistykseen vastavoimana republikaanipuolueen konservatismille.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈedist̪ys/
- tavutus: e‧dis‧tys
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | edistys | edistykset |
| genetiivi | edistyksen | edistysten edistyksien |
| partitiivi | edistystä | edistyksiä |
| akkusatiivi | edistys; edistyksen |
edistykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | edistyksessä | edistyksissä |
| elatiivi | edistyksestä | edistyksistä |
| illatiivi | edistykseen | edistyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | edistyksellä | edistyksillä |
| ablatiivi | edistykseltä | edistyksiltä |
| allatiivi | edistykselle | edistyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | edistyksenä | edistyksinä |
| translatiivi | edistykseksi | edistyksiksi |
| abessiivi | edistyksettä | edistyksittä |
| instruktiivi | – | edistyksin |
| komitatiivi | – | edistyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | edistykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
edistys- | |
Etymologia muokkaa
johdos verbistä edistää (edist- + -ys) tai johdos verbistä edistyä (edisty- + -s); vuonna 1776 käyttöön otettu uudissana[1]
Käännökset muokkaa
1. ajassa tapahtuva kehitys, joka saa aikaan toivottujen seikkojen kasvun tai voimistumisen
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: edistyksellinen
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- edistys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K, s. 74, 152, 235, 369. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992 (2. painos 2001). ISBN 951-717-692-9.