Katso myös: -ele-
Wikipedia
Katso artikkeli Ele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Eräs ele
 
Eleitä

Substantiivi muokkaa

ele (48)

  1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
    Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.

Ääntäminen muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ele eleet
genetiivi eleen eleiden
eleitten
partitiivi elettä eleitä
akkusatiivi ele;
eleen
eleet
sisäpaikallissijat
inessiivi eleessä eleissä
elatiivi eleestä eleistä
illatiivi eleeseen eleisiin
eleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eleellä eleillä
ablatiivi eleeltä eleiltä
allatiivi eleelle eleille
muut sijamuodot
essiivi eleenä eleinä
translatiivi eleeksi eleiksi
abessiivi eleettä eleittä
instruktiivi elein
komitatiivi eleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
elet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

elekieli

Aiheesta muualla muokkaa

  • ele Kielitoimiston sanakirjassa
  • ele Tieteen termipankissa

Portugali muokkaa

Pronomini muokkaa

ele m.

  1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

Romania muokkaa

Pronomini muokkaa

ele f.

  1. (persoonapronomini) he (naisista)

Liittyvät sanat muokkaa