Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

elukka (14-A) (monikko elukat)

  1. (arkikieltä) eläin
  2. (halventava) halveksuttavasti tai irrationaalisesti käyttäytyvä henkilö, vain viettiensä varassa toimiva ihminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈelukːɑ/
  • tavutus: e‧luk‧ka

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • elukka Kielitoimiston sanakirjassa