emi
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
emi (5)
- (kasvitiede) kasvin naaraspuolinen lisääntymiselin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈemi/
- tavutus: e‧mi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | emi | emit |
| genetiivi | emin | emien (emein) |
| partitiivi | emiä | emejä |
| akkusatiivi | emi; emin |
emit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | emissä | emeissä |
| elatiivi | emistä | emeistä |
| illatiivi | emiin | emeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | emillä | emeillä |
| ablatiivi | emiltä | emeiltä |
| allatiivi | emille | emeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eminä | emeinä |
| translatiivi | emiksi | emeiksi |
| abessiivi | emittä | emeittä |
| instruktiivi | – | emein |
| komitatiivi | – | emeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | emi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: emiö
Yhdyssanat muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
emi
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä emō
Verbi muokkaa
ēmī
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä emō