Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

emme

  1. (murteellinen) ruoka
    Katso missä paikalliset syö, siellä on yleensä hyvät emmeet. (vauva.fi/keskustelu)
    Pistorasia ei tarjonnut enää virtaa, eikä kyökki emmettä, mutta kukkapenkkien istutukset kukoistivat uskollisesti. (esoteerinenmaantiede.blogspot.com)
  2. (murteellinen, kuvaannollisesti) eväät
    15-vuotiaalla espoolaisnuorella on kieltämättä hyvät emmeet sovittelijan taitoja vaativaan ammattiin (yle.fi)
    Nyt on hyvät emmeet olemassa. Lappi tukee tätä esitystä. (E-J Tennilä, eduskunta 2004)
  3. (murteellinen) aine
    Reilusti vaan taskulämmintä emmettä sinne lämpöiseen lukkoon ja renkuttelua. (renaultkeskustelu.net, 2008)
    Sitä oli vielä joillakin vanhemmilla suutareilla sellaista "vanhanajan saapasrasvaa" ja saattaa olla vieläkin ja se oli kunnon emmettä. (forum.eralle.net, 2012)

Etymologia muokkaa

  • muodosta emne << mahdollisesti ruotsin ämne

Verbi muokkaa

emme (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. monikon 1. persoonan muoto kieltoverbistä
    Me emme halua hiihtää.

Taivutus muokkaa

  • Kieltoverbi taipuu persoonissa.
  • (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
tule|nälä tule
  • (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/ ja lisäämällä ko/ (+rajageminaatio):
tul|laälkää tulko
Kieltoverbin taivutus
persoona indikatiivi
konditionaali
potentiaali
imperatiivi optatiivi
yks. 1. (minä) en1
yks. 2 (sinä) et1 älä1 ällös1
yks. 3. (hän) ei1 älköön2
mon. 1. (me) emme1 älkäämme2
mon. 2. (te) ette1 älkää2
mon. 3. (he) eivät1 älkööt2

Etymologia muokkaa

kts. verbin taivutusmuotojen luokka