Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

epäjärjestys (39)

  1. järjestyksettömyys
  2. kaaos
  3. sekaannus
  4. sekamelska
  5. sekasotku

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈepæˌjærjest̪ys/
  • tavutus: e‧pä‧jär‧jes‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epäjärjestys epäjärjestykset
genetiivi epäjärjestyksen epäjärjestysten
epäjärjestyksien
partitiivi epäjärjestystä epäjärjestyksiä
akkusatiivi epäjärjestys;
epäjärjestyksen
epäjärjestykset
sisäpaikallissijat
inessiivi epäjärjestyksessä epäjärjestyksissä
elatiivi epäjärjestyksestä epäjärjestyksistä
illatiivi epäjärjestykseen epäjärjestyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi epäjärjestyksellä epäjärjestyksillä
ablatiivi epäjärjestykseltä epäjärjestyksiltä
allatiivi epäjärjestykselle epäjärjestyksille
muut sijamuodot
essiivi epäjärjestyksenä epäjärjestyksinä
translatiivi epäjärjestykseksi epäjärjestyksiksi
abessiivi epäjärjestyksettä epäjärjestyksittä
instruktiivi epäjärjestyksin
komitatiivi epäjärjestyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo epäjärjestykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
epäjärjestys-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista epä- ja järjestys

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa