Katso myös: -era, ERA, Era, era

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

erä (10)

  1. yhtenäinen rajallinen us. yhdellä kertaa käsiteltävä osuus jostain (sovitusta) määrästä
    Kertaerä.
  2. pelin määrätyn mittainen pelivuoro tai jakso
  3. eränkäynti, metsästys
  4. kerta
    Ei nyt tällä erää keritä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeræ/
  • tavutus: e‧rä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi erä erät
genetiivi erän erien
(eräin)
partitiivi erää eriä
akkusatiivi erä;
erän
erät
sisäpaikallissijat
inessiivi erässä erissä
elatiivi erästä eristä
illatiivi erään eriin
ulkopaikallissijat
adessiivi erällä erillä
ablatiivi erältä eriltä
allatiivi erälle erille
muut sijamuodot
essiivi eränä erinä
translatiivi eräksi eriksi
abessiivi erättä erittä
instruktiivi erin
komitatiivi erine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo erä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Varhaiskanta-arjalaisesta alkumuodosta *erä, joka on todennäköisesti tarkoittanut ’erillään tai irrallaan olevaa’.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alkuerä, eräajo, eräalue, eräkirja, eräkirjailija, eräkulttuuri, eräkäsittely, eräluku, erämaa, erämies, eränkävijä, eränkäynti, eräopas, eräpallo, eräpoliisi, eräpäivä, eräreitti, eräretkeily, eräretki, eräseurue, erätaito, erätalous, erätauko, erävartija, erävoitto, jäännöserä, kauppaerä, keräilyerä, koe-erä, korkoerä, kuoletuserä, kustannuserä, kuukausierä, loppuerä, lumierä, lyhennyserä, maksuerä, menoerä, määräerä, osamaksuerä, saapumiserä, tasaerä, tavaraerä toimituserä, tuloerä, tuotantoerä, täydennyserä, vakuutusmaksuerä, valmistuserä, välierä

Aiheesta muualla muokkaa

  • erä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004