Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

eriste (48)[1]

  1. yleisesti aineen tai energian etenemistä rajoittava rajapinta tai ainekerros

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈerist̪eˣ/
  • tavutus: e‧ris‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eriste eristeet
genetiivi eristeen eristeiden
eristeitten
partitiivi eristettä eristeitä
akkusatiivi eriste;
eristeen
eristeet
sisäpaikallissijat
inessiivi eristeessä eristeissä
elatiivi eristeestä eristeistä
illatiivi eristeeseen eristeisiin
eristeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eristeellä eristeillä
ablatiivi eristeeltä eristeiltä
allatiivi eristeelle eristeille
muut sijamuodot
essiivi eristeenä eristeinä
translatiivi eristeeksi eristeiksi
abessiivi eristeettä eristeittä
instruktiivi eristein
komitatiivi eristeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eristee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eristet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

eristekerros, eristemateriaali, kumieriste, muovieriste, pikieriste, sähköeriste, vesieriste, ääneneriste, äänieriste

Aiheesta muualla muokkaa

  • eriste Kielitoimiston sanakirjassa
  • eriste Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48