erite
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kehon erittämä aines
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈerit̪eˣ/
- tavutus: e‧ri‧te
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erite | eritteet |
| genetiivi | eritteen | eritteiden eritteitten |
| partitiivi | eritettä | eritteitä |
| akkusatiivi | erite; eritteen |
eritteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eritteessä | eritteissä |
| elatiivi | eritteestä | eritteistä |
| illatiivi | eritteeseen | eritteisiin eritteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eritteellä | eritteillä |
| ablatiivi | eritteeltä | eritteiltä |
| allatiivi | eritteelle | eritteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eritteenä | eritteinä |
| translatiivi | eritteeksi | eritteiksi |
| abessiivi | eritteettä | eritteittä |
| instruktiivi | – | erittein |
| komitatiivi | – | eritteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eritet- | |
Käännökset muokkaa
1. kehon erittämä aines
|
Liittyvät sanat muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- erite Kielitoimiston sanakirjassa