Katso myös: erő

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ero (1)

  1. se, miten jokin poikkeaa toisesta
    Minusta niillä ei ole mitään eroa.
    Sukupuolten välillä on monia eroja.
  2. erilleen lähtö
    En kestäisi pitkää eroa kotimaastani.
  3. ihmissuhteen päättyminen, avioero
    Matille ja Maijalle tuli hiljan ero.
  4. viran tai aseman jättäminen
  5. (matematiikka) erotus
    Mitta-arvojen ero oli suuri.
  6. erillään olo, erossaolo
    Kissa ja koira ovat erossa toisistaan.
  7. etäisyys, välimatka
    Sillä ja sillä on eroa 1 metri.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈero/, [ˈe̞ro̞]
  • tavutus: e‧ro

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ero erot
genetiivi eron erojen
partitiivi eroa eroja
akkusatiivi ero;
eron
erot
sisäpaikallissijat
inessiivi erossa eroissa
elatiivi erosta eroista
illatiivi eroon eroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi erolla eroilla
ablatiivi erolta eroilta
allatiivi erolle eroille
muut sijamuodot
essiivi erona eroina
translatiivi eroksi eroiksi
abessiivi erotta eroitta
instruktiivi eroin
komitatiivi eroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ero-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aikaero, aste-ero, asumusero, avioero, avoero, eroahdistus, eroanomus, erohakemus, erojuhla, erokirja, eronhetki, eronpyyntö, eropaperit, eroperuste, eroraha, erosija, erotodistus, erotuomari, erovuoro, hinnanero, hintaero, ikäero, joukkoero, jännite-ero, korkeusero, kurssiero, laatuero, luokkaero, lämpöero, maaliero, mielipide-ero, näkemysero, pesäero, pituusero, potentiaaliero, rakenne-ero, sukupuoliero, tasoero, tuloero, virkaero, vivahde-ero, voimakkuusero

Aiheesta muualla muokkaa

  • ero Kielitoimiston sanakirjassa
  • ero Tieteen termipankissa

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

ero (yks. akk. eron; mon. eroj, mon. akk. erojn)

  1. osanen

Ido muokkaa

Substantiivi muokkaa

ero (yksikön akkusatiivi eron; monikko eri, monikon akkusatiivi erin)

  1. aikakausi

Italia muokkaa

Verbi muokkaa

ero

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
    Da giovane ero più forte.