Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

eroaminen (38)

  1. avioliiton päättyminen
  2. eri suuntiin lähteminen
    Kumppanukset eroaminen oli vääjäämätön teiden haarautuessa, kun he lähtivät omille teilleen.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi eroaminen eroamiset
genetiivi eroamisen eroamisten
eroamisien
partitiivi eroamista eroamisia
akkusatiivi eroaminen;
eroamisen
eroamiset
sisäpaikallissijat
inessiivi eroamisessa eroamisissa
elatiivi eroamisesta eroamisista
illatiivi eroamiseen eroamisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi eroamisella eroamisilla
ablatiivi eroamiselta eroamisilta
allatiivi eroamiselle eroamisille
muut sijamuodot
essiivi eroamisena
(eroamisna)
eroamisina
translatiivi eroamiseksi eroamisiksi
abessiivi eroamisetta eroamisitta
instruktiivi eroamisin
komitatiivi eroamisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo eroamise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
eroamis-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

eroaminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä erota