eroaminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
eroaminen (38)
- avioliiton päättyminen
- eri suuntiin lähteminen
- Kumppanukset eroaminen oli vääjäämätön teiden haarautuessa, kun he lähtivät omille teilleen.
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eroaminen | eroamiset |
genetiivi | eroamisen | eroamisten eroamisien |
partitiivi | eroamista | eroamisia |
akkusatiivi | eroaminen; eroamisen |
eroamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eroamisessa | eroamisissa |
elatiivi | eroamisesta | eroamisista |
illatiivi | eroamiseen | eroamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eroamisella | eroamisilla |
ablatiivi | eroamiselta | eroamisilta |
allatiivi | eroamiselle | eroamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eroamisena (eroamisna) |
eroamisina |
translatiivi | eroamiseksi | eroamisiksi |
abessiivi | eroamisetta | eroamisitta |
instruktiivi | – | eroamisin |
komitatiivi | – | eroamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | eroamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
eroamis- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. eroaminen avioliiton päättyessä
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Käännökset muokkaa
2. eroaminen, erisuuntiin lähteminen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
eroaminen
- (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä erota