Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

futis (39)[1]

  1. (urheilu, puhekieltä) jalkapallo
    katsoa futista telkkarista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈfut̪is/
  • tavutus: fu‧tis

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi futis futikset
genetiivi futiksen futisten
futiksien
partitiivi futista futiksia
akkusatiivi futis;
futiksen
futikset
sisäpaikallissijat
inessiivi futiksessa futiksissa
elatiivi futiksesta futiksista
illatiivi futikseen futiksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi futiksella futiksilla
ablatiivi futikselta futiksilta
allatiivi futikselle futiksille
muut sijamuodot
essiivi futiksena futiksina
translatiivi futikseksi futiksiksi
abessiivi futiksetta futiksitta
instruktiivi futiksin
komitatiivi futiksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo futikse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
futis-

Etymologia muokkaa

Tavattu slangissa 1910-luvulta lähtien.[2]. Englannin kielen sanasta football, myös ruotsin sanasta fotboll.

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • futis Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 27. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.