Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

häpeä (15)

  1. paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
  2. asia joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
    Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæpeæ/
  • tavutus: hä‧pe‧ä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häpeä häpeät
genetiivi häpeän häpeiden
häpeitten
(häpeäin)
partitiivi häpeää
häpeätä
häpeitä
akkusatiivi häpeä;
häpeän
häpeät
sisäpaikallissijat
inessiivi häpeässä häpeissä
elatiivi häpeästä häpeistä
illatiivi häpeään häpeisiin
häpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häpeällä häpeillä
ablatiivi häpeältä häpeiltä
allatiivi häpeälle häpeille
muut sijamuodot
essiivi häpeänä häpeinä
translatiivi häpeäksi häpeiksi
abessiivi häpeättä häpeittä
instruktiivi häpein
komitatiivi häpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo häpeä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

häpeämerkki, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Aiheesta muualla muokkaa

  • häpeä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.