Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haista

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivi sanasta hai
  2. (taivutusmuoto) monikon elatiivi sanasta hai

Verbi muokkaa

haista (66) (taivutus[luo])

  1. ~ (ablat.) tuottaa tai erittää jonkinlaista, yleensä epämiellyttävää, hajua
    Tämä haisee oudolta.
  2. ~ (ablat.) (murretta) tuoksua, tuottaa tai erittää miellyttävää hajua
    Tämä haisee hyvältä.
  3. (arkikieltä) pierrä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑi̯st̪ɑˣ/
  • tavutus: hais‧ta

Etymologia muokkaa

johdos haja-vartalosta[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haista Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä haistaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä haistaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä haistaa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.