haju
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
haju (1)
- (fysiologia) hajuaistin ärsyke, joka todetaan nenän kautta. Haju voidaan mieltää miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi, kansanomaisesti hyväksi tai pahaksi
- Mikä tuo outo haju on?
- Jotkut sanovat ihmisen säilyneen lajina hajunsa ansiosta.
- (slangia) aavistus, tieto
- Onko sinulla hajuakaan asiasta?
- Ei mitään hajuu.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑju/
- tavutus: ha‧ju
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haju | hajut |
| genetiivi | hajun | hajujen |
| partitiivi | hajua | hajuja |
| akkusatiivi | haju; hajun |
hajut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hajussa | hajuissa |
| elatiivi | hajusta | hajuista |
| illatiivi | hajuun | hajuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hajulla | hajuilla |
| ablatiivi | hajulta | hajuilta |
| allatiivi | hajulle | hajuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hajuna | hajuina |
| translatiivi | hajuksi | hajuiksi |
| abessiivi | hajutta | hajuitta |
| instruktiivi | – | hajuin |
| komitatiivi | – | hajuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haju- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hajuaine, hajuaisti, hajuaistimus, hajuetäisyys, hajuhaitta, hajuheinä, hajuhermo, hajuherne, hajulohko, hajulukko, hajulähde, hajupihka, hajupommi, hajurako, hajusaippua, hajusuola, hajuvesi, hajuvirhe, hajuväli, hienhaju, kalmanhaju, ominaishaju, rikinhaju, ruoanhaju, ruudinhaju, ruumiinhaju, sillinhaju
Aiheesta muualla muokkaa
- haju Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haju.