Katso myös: Harkki, härkki, Härkki

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

harkki (5-A)

  1. (murteellinen) hara
  2. (murteellinen) perunan nostoon käytettävä haarukkapäinen kuokka[1]

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harkki harkit
genetiivi harkin harkkien
(harkkein)
partitiivi harkkia harkkeja
akkusatiivi harkki;
harkin
harkit
sisäpaikallissijat
inessiivi harkissa harkeissa
elatiivi harkista harkeista
illatiivi harkkiin harkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi harkilla harkeilla
ablatiivi harkilta harkeilta
allatiivi harkille harkeille
muut sijamuodot
essiivi harkkina harkkeina
translatiivi harkiksi harkeiksi
abessiivi harkitta harkeitta
instruktiivi harkein
komitatiivi harkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo harki-
vahva vartalo harkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harkita.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana harkko