haukkua

Suomi

Substantiivi

haukkua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta haukku

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana

Verbi

haukkua (52-A) (taivutus[luo])

1. pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä

   Koira haukkuu lintua.

2. (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata

   Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
• tavutus: hauk‧ku‧a

Etymologia

Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.

Käännökset

1. koiraeläimen ääntelyä

englanti: bark, yip, yelp, yap, bay, woof espanja: ladrar esperanto: boji (koirasta) italia: abbaiare, latrare kreikka: γαβγίζω ranska: aboyer

ruotsi: skälla saksa: bellen ukraina: гавкати venäjä: лаять viro: haukuma

2. soimata

englanti: bad mouth (someone), call (bad) names , bawl out inarinsaame: cielâttiđ, ciellâđ italia: insultare, offendere, infamare, rimproverare, rimbrottare ranska: traiter de, insulter de ruotsi: okväda, skälla

saksa: anherrschen, anbrüllen ukraina: лаяти, сварити venäjä: бранить, ругать viro: (läbi) sõimama, haukuma

Liittyvät sanat

• haukata, haukahtaa
• haukku

Synonyymit

• herjata, morkata, panetella, parjata, soimata, solvata, sättiä, louskuttaa, räksyttää, räkyttää
• Katso myös moittia

Vastakohdat

• (moittia) kehua, kiittää, ylistää

Johdokset

• substantiivit: haukkuja, haukunta
• verbit: haukuskella

Idiomit

• haukkua pataluhaksi
  1. soimata tai moittia ankarasti
• haukkua pystyyn
  1. haukkua pahasti
• haukkua väärää puuta
  1. erehtyä luulemaan joksikin
  2. syyttää väärää henkilöä tai asiaa

Aiheesta muualla

• haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
• haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa