Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

heite (48-C) (monikko heitteet)

  1. käsin heitettävä tai räjähdyspanoksella singottava panos
  2. jokin räjähdyksen lennättämä kappale
    Varastosuojan tulee olla rakenteeltaan ja suojaukseltaan sellainen, ettei siitä lennä mahdollisen räjähdyksen sattuessa vaarallisia heitteitä ympäristöön. (KTM päätös räjähdystarvikkeista 25.2.1980/130)
  3. (geologia) heittele, ejecta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhei̯t̪eˣ/, [ˈhe̞it̪e̞]
  • tavutus: hei‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi heite heitteet
genetiivi heitteen heitteiden
heitteitten
partitiivi heitettä heitteitä
akkusatiivi heite;
heitteen
heitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi heitteessä heitteissä
elatiivi heitteestä heitteistä
illatiivi heitteeseen heitteisiin
heitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi heitteellä heitteillä
ablatiivi heitteeltä heitteiltä
allatiivi heitteelle heitteille
muut sijamuodot
essiivi heitteenä heitteinä
translatiivi heitteeksi heitteiksi
abessiivi heitteettä heitteittä
instruktiivi heittein
komitatiivi heitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo heittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
heitet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

savuheite

Aiheesta muualla muokkaa

  • heite Kielitoimiston sanakirjassa