Wikipedia
Katso artikkeli Henki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Henki
 
Henkien ahdistama nainen

Substantiivi muokkaa

henki (7-G)

  1. hengitys; hengitettävä ilma
    En saa henkeä! Hengitykseni on lamautunut!
    Pekan henki haisee valkosipulilta.
  2. elämä
    Jari ryöstettiin ja häneltä oli vähällä mennä henki.
    Ikävimmässä tapauksessa ilman pelastusliiviä veneilevä voi huomata henkensä hävinneen.
    Kissalla sanotaan olevan peräti yhdeksän henkeä.
  3. tunnelma, ilmapiiri
    Sillä työpaikalla on aika huono henki; ennen oli toisin, silloin riitti yhteishenkeä.
  4. (lukumäärää ilmaistaessa) henkilö
    Hissi on vain viidelle hengelle.
  5. (taruolento, uskonto) henkiolento
    Vielä nykyisinkin pelätään pahoja henkiä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: ˈhe̞ŋk̟i
  • tavutus: hen‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi henki henget
genetiivi hengen henkien
(henkein)
partitiivi henkeä henkiä
akkusatiivi henki;
hengen
henget
sisäpaikallissijat
inessiivi hengessä hengissä
elatiivi hengestä hengistä
illatiivi henkeen henkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hengellä hengillä
ablatiivi hengeltä hengiltä
allatiivi hengelle hengille
muut sijamuodot
essiivi henkenä henkinä
translatiivi hengeksi hengiksi
abessiivi hengettä hengittä
instruktiivi hengin
komitatiivi henkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo henge-
vahva vartalo henke-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

suomalais-ugrilaisesta kantakielestä merkityksessä hengitysilma, höyry[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

asevelihenki, hengenahdistus, hengenelämä, hengenheimolainen, hengenheimolaisuus, hengenhätä, hengenlaatu, hengenlahjat, hengenlähtö, hengenmeno, hengenmies, hengenpelastaja, hengenpelastus, hengenpidin, hengenravinto, hengentuote, hengenvaara, hengenveto, hengenviljely, hengenvoima, henkeäsalpaava, henkihieveriin, henkihieverissä, henkikaarti, henkikaste, henkikirjoittaja, henkikirjoitus, henkikulta, henkilääkäri, henkimaailma, henkiolento, henkiparannus, henkiparantaja, henkipatto, henkireikä, henkiriepu, henkirikollinen, henkirikos, henkitiede, henkitore, henkitorvi, henkivakuuttaa, henkivakuutus, henkivartija, henkivartio, henkiystävä, hurmahenki, ihmishenki, ilmanhenki, joukkohenki, joukkuehenki, kansallishenki, kapinahenki, kilpailuhenki, kiusanhenki, korvenraivaajahenki, laumahenki, luokkahenki, maahenki, maakuntahenki, me-henki, pahahenki, pioneerihenki, taisteluhenki, talkoohenki, toverihenki, tuulenhenki, työpaikkahenki, urheiluhenki, yhteishenki

Idiomit muokkaa

  • hengen lähtö lähellä
    1. lähellä kuolemaa
  • olla hengessä mukana
    1. olla ajatuksen jonkun tai jonkin luona; kannustaa
      Itse en pääse paikalle, mutta olen hengessä mukana.

Aiheesta muualla muokkaa

  • henki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi muokkaa

henki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä henkiä

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)