Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hentous (40)[1]

  1. se, että on hento

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhent̪ous/ tai /ˈhent̪ou̯s/
  • tavutus: hen‧to‧us / hen‧tous

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hentous hentoudet
genetiivi hentouden hentouksien
partitiivi hentoutta hentouksia
akkusatiivi hentous;
hentouden
hentoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hentoudessa hentouksissa
elatiivi hentoudesta hentouksista
illatiivi hentouteen hentouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hentoudella hentouksilla
ablatiivi hentoudelta hentouksilta
allatiivi hentoudelle hentouksille
muut sijamuodot
essiivi hentoutena hentouksina
translatiivi hentoudeksi hentouksiksi
abessiivi hentoudetta hentouksitta
instruktiivi hentouksin
komitatiivi hentouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hentoude-
vahva vartalo hentoute-
konsonantti-
vartalo
hentout-

Etymologia muokkaa

sanan hento vartalosta hento- ja suffiksista -us

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hentous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40