herkeäminen
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
herkeäminen (38)
- lakkaaminen, toiminnan päättyminen
- Välitön herkeäminen kinkun ja muiden jouluruokien ahmimisesta voi vielä säästä mahanpuruilta.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herkeäminen | herkeämiset |
| genetiivi | herkeämisen | herkeämisten herkeämisien |
| partitiivi | herkeämistä | herkeämisiä |
| akkusatiivi | herkeäminen; herkeämisen |
herkeämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herkeämisessä | herkeämisissä |
| elatiivi | herkeämisestä | herkeämisistä |
| illatiivi | herkeämiseen | herkeämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herkeämisellä | herkeämisillä |
| ablatiivi | herkeämiseltä | herkeämisiltä |
| allatiivi | herkeämiselle | herkeämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herkeämisenä (herkeämisnä) |
herkeämisinä |
| translatiivi | herkeämiseksi | herkeämisiksi |
| abessiivi | herkeämisettä | herkeämisittä |
| instruktiivi | – | herkeämisin |
| komitatiivi | – | herkeämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | herkeämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
herkeämis- | |
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Verbi muokkaa
herkeäminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä herjetä
Taivutus
| nominatiivi | partitiivi |
|---|---|
| herkeäminen | herkeämistä |