Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hortoilu (2)

  1. hortoileminen
  2. ruoan keräily luonnosta, luonnonyrttien keräily

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhort̪oi̯lu/
  • tavutus: hor‧toi‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hortoilu hortoilut
genetiivi hortoilun hortoilujen
hortoiluiden
hortoiluitten
partitiivi hortoilua hortoiluita
hortoiluja
akkusatiivi hortoilu;
hortoilun
hortoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi hortoilussa hortoiluissa
elatiivi hortoilusta hortoiluista
illatiivi hortoiluun hortoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hortoilulla hortoiluilla
ablatiivi hortoilulta hortoiluilta
allatiivi hortoilulle hortoiluille
muut sijamuodot
essiivi hortoiluna hortoiluina
translatiivi hortoiluksi hortoiluiksi
abessiivi hortoilutta hortoiluitta
instruktiivi hortoiluin
komitatiivi hortoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hortoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa