Wikipedia
Katso artikkeli Huhu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huhu (1)[1]

  1. juoru, kuulopuhe
    Huhu kertoo, että olet menossa naimisiin.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuhu/
  • tavutus: hu‧hu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huhu huhut
genetiivi huhun huhujen
partitiivi huhua huhuja
akkusatiivi huhu;
huhun
huhut
sisäpaikallissijat
inessiivi huhussa huhuissa
elatiivi huhusta huhuista
illatiivi huhuun huhuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huhulla huhuilla
ablatiivi huhulta huhuilta
allatiivi huhulle huhuille
muut sijamuodot
essiivi huhuna huhuina
translatiivi huhuksi huhuiksi
abessiivi huhutta huhuitta
instruktiivi huhuin
komitatiivi huhuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huhu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

huhukampanja, huhumylly, huhupuhe

Idiomit muokkaa

  • levitellä huhuja

Aiheesta muualla muokkaa

  • huhu Kielitoimiston sanakirjassa
  • huhu Tieteen termipankissa

Kambera muokkaa

Substantiivi muokkaa

huhu

  1. rinta

Niue muokkaa

Substantiivi muokkaa

huhu

  1. rinta

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1